Onkin mennyt taas aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut.

Painonpudotushaaste on edelleen käynnissä, itse missasin työvuoron takia tapaamisen. Mutta ehkäpä parempi niin, oli meinaan sellaiset turvotukset päällä viime viikosta että ei ois tullut ku itku siinä Tanitalla.

Liika urheilu siis turvottaa. OK. Siihen päälle vielä menkat, niin johan olikin pullamainen olotila, tosi kaamee. Masensi ja kun aamupainokin oli jotain +2kg niin kyllä tuntui niin maatakaatavalta, että meinasin heittää jo hanskat naulaan.

Mutta sitten taas kävin miettimään, että pitkän urakan olen jo tehnyt, että ei pidä nyt antaa periksi.

HALUAN OLLA NORMAALIPAINOINEN!!!!!!!!!

Eilen sitten kun turvotukset oli ohi, niin vaakakin ilahdutti uudella luvulla, ALLE 75!!!!!!!!! ALLE 75!!!!!!!!!!!

Eli vaaka ystäväni näytti 74,8kg!! Upeaa!!! Ja mikä vielä parempaa, tänä aamuna luku oli 74,4kg!! WAU!!!!!!

Ensimmäinen lopputavoitteeni on päästä alle 70kg, sinne matkaa enää 4,4kg. Se ei ole mahdotonta. Sehän on jo käsin kosketeltavissa! Aatelkaa!!!

Sitten tuosta jos saisin vielä pudotettua niin että painaisin 68kg. Sitten alkaisin BMI:n mukaan olemaan normaalipainossa.

Tuntuu uskomattomalta, että se on jo noin likellä.

Ja samalla pelottaa.

Tunnen edelleen että olen se sama liki 90kg ihminen. Se sama läskikasa joka olin aiemmin. MIKSI en tunne itseäni hoikaksi? MIKSI? Mitä sitten kun olen sen 68kg...? Olenko sittenkään tyytyväinen, vai haluanko vielä hoikemmaksi?? Missä kiloissa lopulta olen tyytyväinen itseeni? 

Ja kuinka kummassa pidän painoni sitten siinä mihin sen haluan jäävän. Olen helposti lihovaa sorttia, se on huomattu jo. Onko loppuelämäni yhtä vaa'alla hyppimistä, kontrolloimista vai onnistunko sisäistämään jotain....

No sen näkee matkan aikana, jota vielä kestää. Uskon että viimeiset 6-7kg ei ihan helpolla lähde, koska tätä alle 75kg:nkin tulosta sain houkutella monta kuukautta =)

Mutta hiljaa hyvä tulee. Eikös?